Unesco periodic reporting

Suomen raportti aineettoman sopimuksen toteuttamisesta Unescoon

Museoviraston ja Cuporen koostama 250-sivuinen pituinen raportti valottaa laajasti aineettoman kulttuuriperinnön suojelun tilaa Suomessa. Raportti syntyi laajan kuulemiskierroksen myötä.

Suomi raportoi Unescolle aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toteuttamisesta ensimmäistä kertaa sitten sopimukseen liittymisen vuonna 2013. Helmikuun 2022 puolivälissä Unescolle lähetetty 250-sivuinen pituinen raportti valottaa laajasti aineettoman kulttuuriperinnön suojelun tilaa Suomessa. Samaan aikaan raportoivat myös muut Euroopan maat.

Raportin laatimisesta vastasi Museovirasto ja tukena työssä oli myös Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Raportti perustuu tutkimustyöhön sekä laajaan yhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja eri instituutioiden kuulemisprosessiin. Museoviraston neljään erilaiseen kyselyyn vastasi yhteensä 206 tahoa, ja yhdeksään työpajaan osallistui 188 henkilöä. Myös 74 kuntaa vastasi kyselyyn.

Suomesta löytyy laaja kirjo suojelutyöhön osallistuvia toimijoita niin kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla – tuhannet eri kansalaisjärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat mukana aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisessa. Perinnön välittämisestä ja dokumentoinnista huolehtii myös laaja museoiden, oppilaitosten, arkistojen ja muiden instituutioiden välinen verkosto. Suurin osa näistä laitoksista ja organisaatioista saa julkista rahoitusta.

Suomessa ei ole erillistä aineettomaan kulttuuriperintöön kohdistuvaa lainsäädäntöä. Sen sijaan on olemassa laaja valikoima oikeudellisia ja hallinnollisia työkaluja, jotka liittyvät aineettoman kulttuuriperinnön suojeluun, kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin, osallisuuteen sekä kulttuurin saavutettavuuteen. Aineettoman kulttuuriperinnön käsite on tullut kuitenkin viime vuosina näkyväksi uudessa museolainsäädännössä sekä kuntien kulttuuritoimintalaissa. Elävään perintöön kohdistuvalla työllä on vahvat yhteydet myös YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 kanssa. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä niin kansalaisyhteiskunnan kuin muiden julkisten organisaatioiden kanssa.

Tietoisuus ja median huomio aineetonta kulttuuriperintöä kohtaan on noussut Suomessa tasaista tahtia sopimuksen toimeenpanon myötä. Elävän perinnön luettelointi ja nimeämiset Unescoon ovat olleet tärkeitä tekijöitä tässä prosessissa. Kansainvälinen yhteistyö alalla on aktiivista. Aineettoman kulttuuriperinnön työtä tehdään myös monien muiden kansainvälisten sopimusten alla ja organisaatioihin liittyen. Jatkossa on tärkeää korostaa näitä yhteyksiä ja pyrkiä löytämään lisää synergiaetuja.

Aineettoman kulttuuriperinnön ala on laaja ja työtä riittää. Suomessa monet aineettoman kulttuuriperinnön sidosryhmät eivät välttämättä tunnista itseään alan toimijoina, ja tästä syystä suojelutyö ei aina toteudu parhaalla mahdollisella tavalla Unescon sopimuksen hengessä. Tämän haasteen voittamiseksi on korostettava tietoisuuden lisäämistä ja valmiuksien kehittämistä etenkin koulutuksen sekä elävän perinnön siirtämisen osalta. Kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli tietoisuuden lisäämisessä ja valmiuksien kehittämisessä. Keskeistä on, että kaikki toimijat huomioivat paremmin kulttuurisen monimuotoisuuden näkökulman sen kaikissa muodoissaan. Suomessa tämä tarkoittaa myös saamelaiskulttuurin ja muiden vähemmistöjen perinteiden vaalimista.

Raportti on tuonut paljon uusia näkemyksiä ja toimii myös suunnittelutyökaluna aineettoman kulttuuriperinnön turvaamisessa Suomessa seuraavan kuuden vuoden ajan. Kuluvan vuoden aikana valmistellaan uusi Unescon sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosilla 2023-2028, jossa raportin tuloksia viedään eteenpäin.

Lataa Suomen raportti tästä (250 s., 2.3 Mt)

Lisätietoja raportoinnista Unescon sivuilla

Kysy lisää!

Leena Marsio
leena.marsio@museovirasto.fi