Elossa - Luonto ja elävä kulttuuriperintö

Luonto on suomalaisille tärkeä identiteetinrakentaja, virkistyspaikka ja resurssi. Luontoon liittyy valtavasti elävää aineetonta kulttuuriperintöä, joka kumpuaa ihmisten suhteesta luontoon ja paikasta maailmankaikkeudessa. Uuden ”Elossa - luonto ja elävä kulttuuriperintö” -verkkojulkaisun yhdeksän asiantuntija-artikkelia kuvaavat tämä luontosuhteen eri puolia. Julkaisu on vapaasti ladattavissa Museoviraston verkkosivuilla.

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Se voi olla esimerkiksi suullista perinnettä, esittäviä taiteita, juhlaperinteitä, käsityötaitoja tai luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvää tietotaitoa. Suomalaisten elämässä luonto on edelleen tärkeässä osassa sekä harrastuksena että työnä.

Mökkeily on merkittävä luonnon virkistyskäytön muoto ja siihen liittyy paljon eläviä perinteitä ja käsityksiä. Suhde metsään on pysynyt vahvana samoin talkooperinne. Sadat yhdistykset ja tuhannet aktiiviset kansalaiset hoitavat ja hyödyntävät kulttuuriympäristöään mm. järvien hoitokalastuksella, niittämällä, siivoamalla ja pusikoita raivaamalla.

Perinnehoitoja, perimätietoon ja pitkään kokemukseen perustuvia kansanparannustaitoja, on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Saunomisen ja hieronnan lisäksi Suomessa harjoitetaan edelleen mm. jäsenkorjausta ja märkäkuppausta. Puutarhojen vanhojen perinnekasvien sekä villivihannesten ja -yrttien harrastus on kokenut uuden nousun.

Julkaisussa kuvataan myös saamelaisten luontosuhdetta ja luontoon liittyvää tietoa ja niitä haasteita, joita muuttuva ilmasto, globalisaatio sekä yhteiskunnalliset ja saamelaisyhteisön muutokset aiheuttavat perinteiselle tiedolle.

”Elossa - luonto ja elävä kulttuuriperintö” -verkkojulkaisu on osa aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn Unescon yleissopimuksen (2003) toimeenpanotyötä. Verkkojulkaisun taustalla on luontorinki, joka on yksi sopimuksen toteuttamiseksi perustetuista monialaisista toimijaverkostoista.